sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Liukuvan solmun ohje

Näitä liukuvan solmun ohjeita joskus metsästelin, ja ne opittuani ajattelin tehdä itsekin ohjeet sekä teidän iloksenne että itselleni talteen jos pääsee unohtumaan. Näitä käytetään paljon kaulakoruissa joihin ei halua laittaa korulukkoa tai muuta viritystä. Käy hyvin riipuksellisiin koruihin.

Ensiksi yksinkertainen solmu, joka ei ole niin kestävä kuin tuo toinen, mutta on helpompi tehdä



Ja tässä tämä kestävämpi, mutta hieman vaikeampi systeemi (mut ei nyt niiiiin vaikee etteikö sitä osaisi tehdä kun vähä reenailee!)



Korvispläjäys!

Korviksia on vuosien varrella tullut tehtyä varmaan 100 paria. En ole viime aikoina tehnyt lasihelmikorviksia, koska en vain tunne niitä omikseni ja minun näköisikseni. Nuo kävyt ja muut luontohärpäkkeet ovat minun juttuni, ja tykkään kovasti esimerkiksi noista laavakivikorviksista, vaikkakaan en osaa oikein niitäkään käyttää kun ne silti ovat jotenkin liian "hienot" :) No esittelen tässä nyt kuitenkin joitakin korviksia joita olen tehnyt, onhan nuissakin väkertäminen ollut ja ihan kivojahan ne on.















perjantai 7. syyskuuta 2012

Inkkarirannekkeita

Hihanni waste! Mulla oli tässä taannoin kauhea Pohjois-Amerikan intiaani -villitys (mulla on aina näitä kausittaisia villityksiä) ja tein läjäpäin näitä inkkarirannekkeita. Kyllä siis olen intiaaneista ja heidän historiastaan ja kulttuuristaan ollut pitkään kiinnostunut, mutta tuossa välissä oikein ahmin kaikkea intiaaneihin liittyvää tietoa. Opiskelin jopa muutaman lakota-kielisen lauseen!

Pohjois-Amerikan intiaanien perujahan on esim. nuo unisiepparit joita olen tehnyt, sekä nämä luu-, sarvi- ja lasihelmistä ja nahkasta valmistetut rannekkeet. Sitomiseen olisi oikeaoppisesti pitänyt käyttää eläimen jännettä, mutta tyydyin suosiolla tekojänteeseen, joka vastaa tunnultaan ja vahvuudeltaan oikeaa. Tässä muutama ranneke jotka olen tehnyt:




Voimavärisormukset

Sain tällaisen idean.. Voimavärisormukset! Intiaaneille (Meksiko ym) värit symboloivat elämää ja voimaa - kirkkaita värejä käytetään rohkeasti ja joka paikassa, jokaisella värillä on oma arvokas tehtävänsä. Värikkäät helmikorut ja -koristeet antavat väriterapiaa joka päivä. Meille suomalaisille sanasta värikäs tulee mieleen lähinnä lasten lelut ja vaatteet. Aikuiset  käyttävät sivistyneesti ja trendikkäästi beigeä paitaa ja sinisiä (no juu sininen väri on ihan ok, joskin vähän masentava) farkkuja. No saattaa sieltä vilahtaa punainen hiuslenkki jos ei muuta aamulla löytynyt. Mutta niin, ehkä suomalainenkin uskaltaa laittaa sen beigen paitansa kanssa sormeensa tämän siemenhelmistä tehdyn sormuksen, jossa on kaikki väriympyrän värit, ja sitä pyörittelemällä ja katselemalla saa vähän imettyä värienergiaa itseensä! Innostuin vähän ja tein näitä sitten muutaman... Tein myös vähän hillitympiä ja vähemmillä väreillä varustettuja sormuksia. Jos on vaikka joku päivä vihreä fiilis, niin löytyy tuollainen vihreän sävyinen sormus jne.

torstai 6. syyskuuta 2012

Kisu Kiilusilmä

Kisu Kiilusilmä on Alman innoittama heijastinkisu. Se on tehty paksusta huovasta (on muuten vähän tympeetä leikata saksilla sitä kun ei meinaa saada niin tarkkoja linjoja, tosin uudet saksetkin ois kova sana...), silmät on heijastinkangasta. Kyllä Kisun kanssa kelpaa rillutella myöhäänkin syysiltoina kun sen kirkkaat silmät suojelevat autoilta. Värejä on tällä hetkellä musta, ruskea, vaaleanpunainen ja oranssi.


perjantai 31. elokuuta 2012

Purkkien päällystelyä

Säilytyspurkkeja ja koteloita ja lokeroita ei ole näpertelyihmisellä koskaan liikaa (?). Niinpä olen laittanut vähän maito- ja mehutölkkejä ja säilykepurkkeja uuteen uskoon.

Tämä mehutölkki-idea tuli aikoinaan Ratula-ohjelmasta, joskin taas vähän sovelsin ideaa omiin tarpeisiini. Anu Harkki teki ohjelmassaan vetolaatikon pohjalle muistaakseni 9-lokeroisen lokerikon, joka sinänsä oli tosi hyvä idea, mutta minä tarvitsin nimenomaan pöydälle jonkun säilytyssysteemin, jossa olisi mielellään erikorkuisia lokeroita. Niinpä askartelin tällaisen tölkeistä ja tapetista.



Säilykepurkeista sensijaan on syntynyt tällaisia purnukoita. Materiaaleina kartonkia, puun oksia, sanomalehteä ja pellavalankaa.



Minä ja Hirvet

Tulette vielä huomaamaan, että tällä bloggaajalla on jonkunsortin Hirvi-haksahdus. Hirvet ovat olleet minun pakkomielteenä monta monta vuotta. Olen ostellut ja saanut lahjaksi hirviaiheisia pehmoleluja, magneetteja sunmuuta hilpetööriä. Olen piirrellyt hirviä, olen liittynyt Hirvi-Facebookryhmään, olen tehnyt hirvi-kirjanmerkkejä, hirvi-tauluja ja ehkä hulluin haksahdus tähän asti oli ottaa hirvi-tatuointi! En osaa selittää tätä hirvi-ilmiötä, mutta uskon että hirvi on minun voimaeläimeni.



Voitte kuvitella, että tämä hetki on ollut yksi elämäni kohokohta :D Kuvat on vuodelta 2010 ja paikka Kiteen eläinpuisto. Siellä oli todella iso hirviaitaus ja kaikki hirvet olivat tietenkin just toisella puolen aitausta. Siinä minä törötin aidan vieressä ruohotukko kädessä ja harmittelin kun en lähempää näe niitä. Mutta voi sitä onnenhetkeä kun näin että tämä nuori hirviuros alkoikin yhtäkkiä jölkötellä minua kohti! Se tuli ihan aidan viereen ja viipyi siinä pitkään ja söi ruohoa kädestäni aidan läpi. (Voi mulla oli vielä pitkä tukka, ei oo enää kun se oli jo sellainen pikkurillin paksuinen luirake niin piti leikata.. Mut kasvatellaan uudelleen..)

Sieltä se tullee!

Voi mikä muikea ilme mulla :D

Minä & Hirvi <3

torstai 30. elokuuta 2012

Tyyny, tyyny ja neulatyyny

En ihan älyttömästi harrasta tuota ompelemista, se on jotenkin niin isotöistä ja yleensä vaatii liikaa aivotyöskentelyä... Arvostan suuresti ihmisiä jotka osaavat ommella kaikenmaailman hienoja vaatteita yms! Mutta sellaisia juttuja on ihan ok ommella jossa tarvitaan vain suoria ompeleita - esim. tyynyjä!




Kasseja

Kasseja on tullut tehtyä jonkulainen läjä. Aiheet ovat olleet pääosin eläimiä, mitä nyt se pääkallo.. no eläinaihe kai sekin on tavallaan..?

Aiemmin esittelemäni Alma-kissan innoittamana on syntynyt muutama kassi.

Tässä olen ommellut Alman ääriviivat puuvillalangalla ja silmät on heijastinkangasta.


Tähän olen aplikoinut mustasta kankaasta Alman, silmät on heijastinkangasta.


Tämän kankaan kanssa katsoin parhaakseni vähän yksinkertaistaa tuota Alman pään muotoa, näytti niin sekavalta muuten, ja silmiä ei ole tehty, ne pittää kuvitella. Toisinsanoen tässä kassissa ei ole Alma, vaan ihan kissa vain, hippikissa :)


No muitakin aiheita on olemassa. Tämän korppikassin tein ukolleni, hän kun tykkää korpeista ja variksista. Korppi on lentänyt kassin kylkeen samettihousun lahkeesta. Minusta on kivan näköinen että molemmat kankaat ovat mustia, mutta tuo pinta on niin erilainen että lintu erottuu ihan tarpeeksi.


Lopuksi vielä sitten muut kassit, mitä olen tehnyt: kallo, koira ja rotta.




sunnuntai 26. elokuuta 2012

Härpäkkeitä kattolampussa ja harakan kuolema

Tämän idean sain jostain sisustusohjelmasta ja halusin ehdottomasti kotiini jotain vastaavaa, tosin vähän sovellettuna versiona. Niin siis ohjelmassahan nämä "härpäkkeet" olivat asunnon omistajan mielestä hirveitä eikä hän halunnut niitä pitää... No, minulla onkin aina ollut vähän omituinen maku kaiken suhteen ja olen ihan sinut sen asian kanssa. Maailmassa pitää olla muutama omituinen tyyppi jolla roikkuu höyheniä kattolampusta. Ja asiasta ei varmaan tee yhtään vähemmän omituista se, että pari noista höyhenistä on peräisin löytämästäni kuolleesta harakasta...

Löysin muutama vuosi sitten Kajaanissa käydessäni vähintään vuoden kuolleena olleen kuivuneen ja onton harakan, josta ei ollut jäljellä kuin kirjaimellisesti luut ja nahka, niin ja sulat. Otin sulat talteen, ja siinä sivussa kallon tuliaisiksi ukolleni (juu hänkin on vähän omituinen ja oli oikein ilahtunut ajattelevaisuudestani). Pesin kauniit, vihertävän-sinertävän-mustat ja valkoiset sulat vahvassa toluvedessä ja sen jälkeen pidin pakastimessa pitkään. Toistaiseksi en ole saanut mitään tauteja. Ukkokin käsitteli kallon asiaankuuluvasti keittämällä ja niin pois päin ja sai oikein viimeisenpäälle hienon koristeen hyllyynsä. Eipähän mennyt harakan kuolema ihan hukkaan, vaikka eipähän tuo hukkaan mene kenenkään kuolema - madot ja raadonsyöjät saavat syödäkseen, kasvit ravintoaineita ja elämä jatkuu.


Liru-laru-lorupussi

* * * 
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.

Tiitiäinen metsäläinen

pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,

sammuta siniset tähdet!
* * *

Tein pari vuotta sitten veljentytölle lahjaksi lorupussin. Jokaisella lapsella/sisarusporukalla tulisi olla lorupussi! Äitini teki sellaisen minulle kun olin pieni, ja sieltä oli jännittävää ja hauskaa nostaa lappu ja katsoa mikä loru sieltä sillä kertaa nousi.

Minä voisin tehdä luentokiertueita siitä, mikä on mahdollisimman epäergonomisin askartelupaikka ja mitä seuraa kun tästä tiedosta huolimatta aina uudestaan ja uudestaan siinä paikassa askartelee. Lattialla nääs. Sitä tuntee seuraavana päivänäkin askarrelleensa! Selkää jomottaa, jalat kramppaa, niska on jumissa ja hermot riekaleina. Mut on se askartelu kuitenkin niin mukavaa (omaa askarteluhuonetta, superisoa askartelupöytää ja megatilavaa askartelukaappia odotellessa...) :)




Alma-kissa


Tämä Alma-kissa on oikeastaan vahinkolapsi, josta on seurannut oikea Alma-kissojen vallankumous. Niitä on syntynyt aika monta, ja niitä on hyppinyt jo kasseihin, heijastimiin ja tyynyliinoihin. Kaikki lähti siitä kun tuhertelin paperille jotain ja sehän näytti ihan hauskalta tyypiltä. Sitten tuli toinenkin tuherrus samasta tyypistä. Siinä vaiheessa se piti nimetä, ja eikös hän ihan Almalta näytä? Tällaiselta ne ensimmäiset tuherrusversiot näytti:





Näiden jälkeen Alma kävi läpi aikamoisen muuttumisleikin, ja monen ulkonäköversion jälkeen Alman lopullinen ilme löytyi. Tässä kaikki Almat mitä olen tähän asti tehnyt:








 


Nukkuva kissa takaapäin muistuttaa minusta norsua!
En tiedä ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan..