perjantai 31. elokuuta 2012

Purkkien päällystelyä

Säilytyspurkkeja ja koteloita ja lokeroita ei ole näpertelyihmisellä koskaan liikaa (?). Niinpä olen laittanut vähän maito- ja mehutölkkejä ja säilykepurkkeja uuteen uskoon.

Tämä mehutölkki-idea tuli aikoinaan Ratula-ohjelmasta, joskin taas vähän sovelsin ideaa omiin tarpeisiini. Anu Harkki teki ohjelmassaan vetolaatikon pohjalle muistaakseni 9-lokeroisen lokerikon, joka sinänsä oli tosi hyvä idea, mutta minä tarvitsin nimenomaan pöydälle jonkun säilytyssysteemin, jossa olisi mielellään erikorkuisia lokeroita. Niinpä askartelin tällaisen tölkeistä ja tapetista.



Säilykepurkeista sensijaan on syntynyt tällaisia purnukoita. Materiaaleina kartonkia, puun oksia, sanomalehteä ja pellavalankaa.



Minä ja Hirvet

Tulette vielä huomaamaan, että tällä bloggaajalla on jonkunsortin Hirvi-haksahdus. Hirvet ovat olleet minun pakkomielteenä monta monta vuotta. Olen ostellut ja saanut lahjaksi hirviaiheisia pehmoleluja, magneetteja sunmuuta hilpetööriä. Olen piirrellyt hirviä, olen liittynyt Hirvi-Facebookryhmään, olen tehnyt hirvi-kirjanmerkkejä, hirvi-tauluja ja ehkä hulluin haksahdus tähän asti oli ottaa hirvi-tatuointi! En osaa selittää tätä hirvi-ilmiötä, mutta uskon että hirvi on minun voimaeläimeni.



Voitte kuvitella, että tämä hetki on ollut yksi elämäni kohokohta :D Kuvat on vuodelta 2010 ja paikka Kiteen eläinpuisto. Siellä oli todella iso hirviaitaus ja kaikki hirvet olivat tietenkin just toisella puolen aitausta. Siinä minä törötin aidan vieressä ruohotukko kädessä ja harmittelin kun en lähempää näe niitä. Mutta voi sitä onnenhetkeä kun näin että tämä nuori hirviuros alkoikin yhtäkkiä jölkötellä minua kohti! Se tuli ihan aidan viereen ja viipyi siinä pitkään ja söi ruohoa kädestäni aidan läpi. (Voi mulla oli vielä pitkä tukka, ei oo enää kun se oli jo sellainen pikkurillin paksuinen luirake niin piti leikata.. Mut kasvatellaan uudelleen..)

Sieltä se tullee!

Voi mikä muikea ilme mulla :D

Minä & Hirvi <3

torstai 30. elokuuta 2012

Tyyny, tyyny ja neulatyyny

En ihan älyttömästi harrasta tuota ompelemista, se on jotenkin niin isotöistä ja yleensä vaatii liikaa aivotyöskentelyä... Arvostan suuresti ihmisiä jotka osaavat ommella kaikenmaailman hienoja vaatteita yms! Mutta sellaisia juttuja on ihan ok ommella jossa tarvitaan vain suoria ompeleita - esim. tyynyjä!




Kasseja

Kasseja on tullut tehtyä jonkulainen läjä. Aiheet ovat olleet pääosin eläimiä, mitä nyt se pääkallo.. no eläinaihe kai sekin on tavallaan..?

Aiemmin esittelemäni Alma-kissan innoittamana on syntynyt muutama kassi.

Tässä olen ommellut Alman ääriviivat puuvillalangalla ja silmät on heijastinkangasta.


Tähän olen aplikoinut mustasta kankaasta Alman, silmät on heijastinkangasta.


Tämän kankaan kanssa katsoin parhaakseni vähän yksinkertaistaa tuota Alman pään muotoa, näytti niin sekavalta muuten, ja silmiä ei ole tehty, ne pittää kuvitella. Toisinsanoen tässä kassissa ei ole Alma, vaan ihan kissa vain, hippikissa :)


No muitakin aiheita on olemassa. Tämän korppikassin tein ukolleni, hän kun tykkää korpeista ja variksista. Korppi on lentänyt kassin kylkeen samettihousun lahkeesta. Minusta on kivan näköinen että molemmat kankaat ovat mustia, mutta tuo pinta on niin erilainen että lintu erottuu ihan tarpeeksi.


Lopuksi vielä sitten muut kassit, mitä olen tehnyt: kallo, koira ja rotta.




sunnuntai 26. elokuuta 2012

Härpäkkeitä kattolampussa ja harakan kuolema

Tämän idean sain jostain sisustusohjelmasta ja halusin ehdottomasti kotiini jotain vastaavaa, tosin vähän sovellettuna versiona. Niin siis ohjelmassahan nämä "härpäkkeet" olivat asunnon omistajan mielestä hirveitä eikä hän halunnut niitä pitää... No, minulla onkin aina ollut vähän omituinen maku kaiken suhteen ja olen ihan sinut sen asian kanssa. Maailmassa pitää olla muutama omituinen tyyppi jolla roikkuu höyheniä kattolampusta. Ja asiasta ei varmaan tee yhtään vähemmän omituista se, että pari noista höyhenistä on peräisin löytämästäni kuolleesta harakasta...

Löysin muutama vuosi sitten Kajaanissa käydessäni vähintään vuoden kuolleena olleen kuivuneen ja onton harakan, josta ei ollut jäljellä kuin kirjaimellisesti luut ja nahka, niin ja sulat. Otin sulat talteen, ja siinä sivussa kallon tuliaisiksi ukolleni (juu hänkin on vähän omituinen ja oli oikein ilahtunut ajattelevaisuudestani). Pesin kauniit, vihertävän-sinertävän-mustat ja valkoiset sulat vahvassa toluvedessä ja sen jälkeen pidin pakastimessa pitkään. Toistaiseksi en ole saanut mitään tauteja. Ukkokin käsitteli kallon asiaankuuluvasti keittämällä ja niin pois päin ja sai oikein viimeisenpäälle hienon koristeen hyllyynsä. Eipähän mennyt harakan kuolema ihan hukkaan, vaikka eipähän tuo hukkaan mene kenenkään kuolema - madot ja raadonsyöjät saavat syödäkseen, kasvit ravintoaineita ja elämä jatkuu.


Liru-laru-lorupussi

* * * 
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.

Tiitiäinen metsäläinen

pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,

sammuta siniset tähdet!
* * *

Tein pari vuotta sitten veljentytölle lahjaksi lorupussin. Jokaisella lapsella/sisarusporukalla tulisi olla lorupussi! Äitini teki sellaisen minulle kun olin pieni, ja sieltä oli jännittävää ja hauskaa nostaa lappu ja katsoa mikä loru sieltä sillä kertaa nousi.

Minä voisin tehdä luentokiertueita siitä, mikä on mahdollisimman epäergonomisin askartelupaikka ja mitä seuraa kun tästä tiedosta huolimatta aina uudestaan ja uudestaan siinä paikassa askartelee. Lattialla nääs. Sitä tuntee seuraavana päivänäkin askarrelleensa! Selkää jomottaa, jalat kramppaa, niska on jumissa ja hermot riekaleina. Mut on se askartelu kuitenkin niin mukavaa (omaa askarteluhuonetta, superisoa askartelupöytää ja megatilavaa askartelukaappia odotellessa...) :)




Alma-kissa


Tämä Alma-kissa on oikeastaan vahinkolapsi, josta on seurannut oikea Alma-kissojen vallankumous. Niitä on syntynyt aika monta, ja niitä on hyppinyt jo kasseihin, heijastimiin ja tyynyliinoihin. Kaikki lähti siitä kun tuhertelin paperille jotain ja sehän näytti ihan hauskalta tyypiltä. Sitten tuli toinenkin tuherrus samasta tyypistä. Siinä vaiheessa se piti nimetä, ja eikös hän ihan Almalta näytä? Tällaiselta ne ensimmäiset tuherrusversiot näytti:





Näiden jälkeen Alma kävi läpi aikamoisen muuttumisleikin, ja monen ulkonäköversion jälkeen Alman lopullinen ilme löytyi. Tässä kaikki Almat mitä olen tähän asti tehnyt:








 


Nukkuva kissa takaapäin muistuttaa minusta norsua!
En tiedä ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan..

lauantai 25. elokuuta 2012

Sekalaisia kortteja

Kortteja on tullut tehtyä josjonkinlaisia, vaikkei kortinteko ole oikein minun juttu. Hermo meinaa mennä aina kun kaikki erilaiset paperit, kuvat, tarrat, liimat, kynät ja härpäkkeet on levitelty pitkin lattioita (joo, sehän on ehkä ergonomisin kortintekopaikka mitä löytyy..) ja niitä monta tuntia korttipohjan päällä pyöriteltyäni totean, että tämä ei oo minun juttu! Ei tule ideoita ja mikään ei näytä hyvältä. Kaikilla muilla on aina niin hienoja kortteja! Mutta joo, kyllä ne näin jälkikäteen on ihan ok. Tässä joitakin mitä olen tehnyt. Löytyy joulukorttia ja onnittelukorttia.










Isänpäiväkortteja

Tässä pari vanhempaa isänpäiväkorttia jotka olen tehnyt. Ihme ideoita se minäkin saan päähäni....

Isänpäiväkortti 2009

 Tämä ahvenkortti on tehty lehdistä revityistä palasista. Isäni on kova kalamies, joten siitä aihe.

Isänpäiväkortti 2010

Sisäsivulla oli pari kalareseptiä ja tosi käytännöllinen Pirkkaniksi

Kirjojakin on tullut sidottua

Täydennänpä tätä blogia nyt kirjoilla, albumeilla ja vihkosilla joita olen tehnyt. Kävin joskus vuosia sitten kirjansidontakurssin ja suurin osa näistä on kurssin satoa. Minulla on sen verran lyhyt pinna etten ole jaksanut juuri kurssin jälkeen omalla ajalla alkaa tekemään uusia kirjoja, lukuunottamatta yhtä albumia ja joitain pikkuvihkoja. Kirjoissa on sen verran iso työ ja se vie melko paljon aikaa, rahaa ja vaivaa.. Olen kyllä kirjoihini tyytyväinen ja oli ihanaa oppia tämäkin taito! Kirjoista saa niin persoonallisia ja hienoja kun itse tekee, että mikä ettei niitä voisi esim. lahjoiksi tehdä. Ehkä vielä joku päivä..

No mutta asiaan. Tässäpä näitä sitomiani kirjoja. Ensin peruskirjoja:

Tämän tein luonnoskirjaksi ukolleni






Tässä kirjassa on koptisidos, tästä tuli aika hauska väripläjäys! Päällystin kannet tuollaisella vihreällä paksulla ryppypaperilla ja sidoslangaksi valitsin violettia pellavalankaa. Pisteenä iin päälle tuo oranssi helmi kirjan lukkona.
  


Tässä valokuva-albumi, jonka tein luokkakuviani varten.


Sitten pari pikkuvihkoa joissa käytetty kiinalaista kirjansidontatekniikkaa. Nämä on nopeita ja helppoja tehdä, näitä ehkä jaksaa väkertää sillointällöin jatkossakin :)



Tässä myös pikkuvihko, mutta kansissa käytin tällaista albumin ja peruskirjan risteytystä...


Ja lopuksi vielä albumi jonka tein veljentytölleni ristiäislahjaksi: