sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Minä olen Suvaitsevainen



Tiedän, että kaikki ihmiset ovat erilaisia. Kaikki ovat myös samanarvoisia. Suhtaudun kohtaamiini ihmisiin ennakkoluulottomasti ja myönteisesti. Vaikka joskus huomaan ihmisten tekevän mielestäni väärin, tuomitsen vain heidän tekonsa, en ihmistä itsessään. Kaikki toimivat senhetkisen ymmärryksensä puitteissa. Olen suvaitsevainen myös itselleni, olen hyvä juuri tällaisena kuin olen. Kun toimin sydämeni johdattamana, toimin oikein.  

***

Täällä Minä Olen -kuvien taustaa.

 

Minä olen Arvokas



Minä olen arvokas juuri tällaisena kuin olen. Muiden sanelemat ihanteet ja päämäärät ovat heidän, ei minun. Todellista arvoa ei mitata ulkoisten ja pinnallisten mittareiden mukaan, vaan sisäisen viisauden. Toimin sen mukaan, mikä tuntuu sydämessäni oikealta.


***

Täällä Minä Olen -kuvien taustaa.

tiistai 17. joulukuuta 2013

Minä olen Valpas



Tiedän, että jokainen hetki on arvokas, sillä elämä on tässä ja nyt. Aistini ovat avoinna ja mieleni valpas, jotta huomaan eteeni aukeavat mahdollisuudet. Usein elämän tärkeimmät ja parhaat käännekohdat tapahtuvat yllättäin, silloin pitää olla valmiina tarttumaan tilasuuteen. Koskaan ei tiedä, kuka tai mikä minua odottaa jo seuraavan nurkan takana!


***

Täällä Minä Olen -kuvien taustaa.

Minä olen Rohkea



Minulla on sydämessäni tieto siitä, mihin suuntaan minun on mentävä. Minulla on myös rohkeutta seurata tätä tienviittaa, riippumatta muiden mielipiteistä. Joskus minun on hypättävä tyhjän päälle, tuntemattomaan, jotta pääsen elämässäni eteenpäin.

***

Täällä Minä Olen -kuvien taustaa.

Minä olen Kärsivällinen



Minulla on unelmia, suunnitelmia ja tavoitteita, mutta tiedän että asiat tapahtuvat omalla painollaan, sitten kun niiden aika on. Elän tässä hetkessä ja annan sydämeni johdattaa minua oikeaan suuntaan.   


***

Täällä Minä Olen -kuvien taustaa.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Minä olen Ihana



Rakastan itseäni. Jotta voisin elää onnellista elämää ja jakaa rakkautta ympärilleni, minun täytyy ensin hyväksyä itseni juuri tällaisena, kaikkine vikoineen ja puutteineen. Minun ei tarvitse tavoitella jotain mikä on jonkun toisen sanelema ihanne, vaan nimenomaan pyrkiä siihen mitä minä olen. Kuuntelen itseäni ja kohtelen itseäni hellästi, sillä minä olen ihana!

***

Täällä Minä Olen -kuvien taustaa.

Minä olen Oma Itseni



Olen rohkeasti oma itseni, sillä luonto on luonut minut juuri tällaiseksi. Kukaan ei voi korvata minua. Uskon omiin periaatteisiini ja arvoihini, ja toimin niiden mukaan. Kunnioitan myös muita ihmisiä, eläimiä ja luontoa, sillä meillä kaikilla on oma paikkamme ja tarkoituksemme tässä maailmassa.


***

Täällä Minä Olen -kuvien taustaa.

Minä olen Luova



En jätä mieltä painavia asioita sisääni, koska tiedän niiden vain menevän käsittelemättöminä solmuun kuin lankavyyhti. Puran patoutuvaa energiaani taiteen avulla käyttäen luovaa ja intuitiivista puoltani. Kokeilen avoimin mielin uusia asioita, ja saan niistä iloa ja tyydytystä elämääni.

***

Täällä Minä Olen -kuvien taustaa.

lauantai 14. joulukuuta 2013

Minä olen Perillä



Elämäni polulla olen kohdannut karua kivikkoa, tuoksuvia ruusutarhoja, meriä jotka vuoroin myrskyävät, vuoroin ovat tyyniä. Elämäni polku on johdattanut minut tähän hetkeen, ja tulee johdattamaan minut tulevaisuuteen. Minun ei tarvitse kantaa tulevaisuutta harteillani, olen jo perillä! Luotan siihen, että polkuni on juuri minua varten, voin levähtää ja keskittyä tähän hetkeen. Huomaan polun varrella olevat kauniit kasvit ja maisemat, huomioin vastaantulevat eläimet ja ihmiset ja olen tästä kaikesta kiitollinen. Kaikella on tarkoituksensa, vaikka joskus ymmärrän sen vasta jälkeenpäin: tätä varten minä rämmin läpi upottavien soiden, kapusin yli jyrkkien mäkien, karujen kivikoiden ja hakattujen metsien; polku johti minut vaaran päälle, josta on kauniit maisemat!

***

Täällä Minä Olen -kuvien taustaa.

Minä olen Valmis



Minussa on kaikki, olen hyvä juuri tällaisena kuin olen. Elämäni on muovannut minusta juuri minut, kaikkien kokemusteni, tekojeni, ajatusteni, tapaamieni ihmisten, eläinten ja olosuhteiden ansiosta olen tässä. Olen valmis hyväksymään itseni ja muut, olen valmis kohtaamaan vastaan tulevat asiat rohkeasti ja avoimin mielin.

***

Täällä Minä Olen -kuvien taustaa.

Minä olen Viisas



Sisälläni on tieto oikeasta ja väärästä. Osaan katsoa asioita laajemmasta perspektiivistä, ikäänkuin ulkopuolisen silmin. Tiedän, että elämä ei ole mustavalkoista. Kun katson metsään, en näe vain vihreää, vaan näen miljoonia eri sävyjä, jotka näyttävät kauniilta toisiaan vasten - ilman toista sävyä toinen ei näyttäisi siltä miltä näyttää. Viisaus asuu kokemuksissani, tekemissäni valinnoissa ja virheissä sekä eletyissä onnen hetkissä. Ilman menneisyyttäni en olisi viisas.

***

Täällä Minä Olen -kuvien taustaa.



perjantai 13. joulukuuta 2013

Minä olen Vahva



En anna elämän horjuttaa itseäni. Kohtaan haasteita, jotka saavat minut tuntemaan itseni heikoksi ja toimimaan jopa vastoin omia arvojani. Tiedostan ja hyväksyn tämän ja voin nyt korjata tilanteen. Pidän kiinni itselleni tärkeistä asioista enkä anna periksi. Olen vahva, ja toteuttaessani itseäni jaksan olla tukena myös muille. Minua tarvitaan - ihan niinkuin minäkin tarvitsen muita.


***

Täällä Minä Olen -kuvien taustaa.

Minä Olen -kuvat

Olen vuosien ajan ottanut valokuvia milloin mistäkin. Varsinkin Kajaanissa mökillä ollessani kamera on kovassa käytössä, luonnossa on miljoonia ja miljoonia mielenkiintoisia kohteita. Näen kuvauskohteita sellaisissakin paikoissa, joissa niitä ei uskoisi ihan heti olevan. Kyllähän esim. halkopinon takaa voi löytää vaikka mitä jännää! Olen kykkinyt kameran kanssa milloin nokkosen, milloin hämähäkin, sittisontiaisen tai muun öttiäisen perässä.Olen kököttänyt perunanpala toisessa kädessä, kamera toisessa kädessä tunnin liikkumatta, jotta saisin lähikuvan siilistä. No sainhan minä.. kuvasta vain tuli todella epätarkka koska käteni heilahti kriittisellä hetkellä ja siili tietenkin säpsähti juuri kuvaushetkellä! Mutta vaikka täydellinen otos onkin aina mieluisa asia, niin kyllä tämä kuvausharrastus itsessään on antanut paljon jännittäviä, hauskoja ja liikuttaviakin hetkiä. Voiko olla kauniimpaa kuin poimulehti aamukasteen jäljiltä, vesipisarat reunustamassa lehteä! Saan menemään tunteja kun tutkin luonnon pieniä suuria ihmeitä ja koitan saada ikuistettua nämä ihmeet kuvaan.

No niin, asiaan... Näitä kuvia on siis kertynyt jonkinlainen pläjäys! En vain oikein ole tiennyt mitä niillä tekisin, kunnes sain tämän idean. Tuntuu että tätä ideaa varten olen aikoinaan ottanut kuvia, en vain ole tiennyt sitä.

Kaikki me tarvitsemme sillointällöin muistutusta siitä, mitä olemme, mitä voimme olla, jos annamme itsellemme luvan ja mahdollisuuden. Joskus usko horjuu omiin voimavaroihin, joskus olo on epävarma tai emme tunne olevamme tärkeitä. Silloin tarvitsemme kannustusta ja voimia. Voimme katsoa peiliin ja sanoa itsellemme: "Olen vahva!" Kun sanomme näin ihan tosissamme, useita kertoja päivässä, alamme uskoa siihen, alamme toteuttamaan lauseen sanomaa ja tulemme lauseen kaltaiseksi. Aivan kuten käy silloinkin kun sanoma on päinvastainen. Uskomme senkin, kun väitämme olevamme huonoja, laiskoja tai heikkoja.

Olen poiminut valokuvista sellaisia, jotka nostavat esiin tietyn positiivisen tunteen, ja olen yhdistänyt kuvaan jonkun voimauttavan lauseen. Kuvaa katsoessa saamme muistutuksen siitä omasta piirteestä, joka syystä tai toisesta on päässyt unohtumaan tai jäämään taka-alalle. Kuvia voi toki katsoa ihan vain ylläpitääkseen näitä tarpeellisia piirteitämme!

Tilasin Ifolorilta neljä kuvaa postikorteiksi, mutta värit vääristyivät sen verran etten ole kuviin tyytyväinen.. Haaveeni olisi teettää näistä laadukkaita kortteja, mutta saa nähdä koska siihen on varaa. Siihen asti näitä kuitenkin voi katsella täällä netissä. Lisäilen kuvia tähän blogiin lähitulevaisuudessa, tervetuloa takaisin! ;)



tiistai 10. syyskuuta 2013

Linnut lensivät olohuoneeseen

Poikastani imettäessä ja katsellessani taas vastapäiselle seinälle minulle tuli ajatus. Seinä kaipaa ehdottomasti uudistusta, sitä kun joutuu vastaisuudessakin tuijottelemaan monta kertaa päivässä! Makuuhuoneen oksahärpäke sai luvan muuttaa olohuoneen seinälle. Oksat tuntuivat kuitenkin melko yksinäisiltä siinä, joten mieleeni pätkähti toinenkin idea. Opettelin tekemään lintu-origamin ja tein kolme lintusta lentelemään oksien sekaan. Ensin katsoin tämän opetusviedeon lintu-origamin teosta. Ohje oli hyvä ja aika helppo, mutta en oikein tykännyt lopputuloksesta. Täältä löytyi täydellinen lintu, mutta ohjetta oli  e r i t t ä i n  vaikea tajuta, tuskastelin sen kanssa varmaan pari tuntia ennen kuin jotenkin sain muljauteltua paperin oikeisiin asentoihin ihan sattumalta! Tuosta videosta saattoi olla apua, koska joitain samantapaisia laskoksia ja taitoksia linnuissa oli, siksi linkitin myös videon.


Ei ollut aikaa lähteä metsästämään hienoja papereita, joten rypistelin muutaman tavallisen kopiopaperin ja maalasin ne molemmilta puolilta peiteväreillä. En tiennyt vielä minkä värisiä lintuja haluan seinilläni lentelevän, joten tein monen värisiä papereita... Lopputuloksesta tuli yllättävän hieno!


Seinälle päätyi pari violettia ja yksi sininen lintu. Toinen violetti lintu on pieni, koska tein sen paperinjämästä joka jäi tuosta ensimmäisestä yli.. Se on joko poikanen tai sitten lentelee jossain kaukaisuudessa!



lauantai 31. elokuuta 2013

Kirjailtu sydäntyyny

No niin, eihän siinä mennyt kuin 7 kuukautta! Tämä tyynyprojekti on valmis!

Olin viimeisilläni raskaana kun sain päähäni tehdä resuiseen sydäntyynyyni uuden päällisen. Suunnittelin kuvan, materiaalit ja värit ja passitin ukkoseni kaupungille ostamaan tarvittavat kirjontalangat ja huovat. Pohjakangas löytyi omasta takaa, se on vanhaa lakanakangasta. Projekti eteni siihen asti kun poikanen syntyi, ja siitä lähtien se sai ihan rauhassa kerätä pölyä ja kissankarvaa päällensä muutaman kuukauden ajan. Pari kuukautta sitten jatkoin projektia pikkuhiljaa, ja loppua kohti käytin lähes kaiken vapaa-aikani sen tekemiseen. Ja valmistuihan tuo lopulta!

Ennen tarkempia yksityiskohtia, tässä kuva koko tyynystä. Ylläripylläri aiheena luonto ja pörriäiset.


Sudenkorennon siipien suomut on toteutettu erisuuntaisilla, -värisillä ja -kokoisilla laakapisto-alueilla. Laakapistoja on miljoona myös tuossa ruohonkorressa.  Korennon silminä on helmet ja vartalona huopakangasta. Kuvassa näkyy myös ketjusilmukka-ruohonkorsi, josta valuu vesipisaroita. Pisarat ovat kirkkaita siemenhelmiä. Helmiä ompelin myös korennon siipiin - onkohan tuo juuri noussut vedestä vai muutenko vain aamuauringossa kimmeltää..?


Metsästin nappikaupasta leppäkerttu-nappia, mutta juuri sillä hetkellä siellä ei ollut sellaista. Piti siis taas vähän soveltaa. Ostin punaisen pikkunapin ja piirsin mustalla cd:n merkkaus-tussilla leppiksen mustat kohdat. Tuostakin piharatamon lehdestä tippuu aamukastetta. Lemmikkien keskellä on keltaiset helmet.


Kukassa on kaksi kerrosta huopakangasta. Päällimmäinen violetti kerros on kiinni vain napin ja kastepisaroiden kohdalta. Vartena on ketjusilmukoita, minun lemppareita (eli nopeita tehdä)!


torstai 25. heinäkuuta 2013

Pyykkipoikapussi

Löysin kangastilkkulaatikkoani penkoessani kangaspalasen, johon olin tehnyt ensimmäisen kirjontakokeiluni (aikuisiällä, lapsena on varmaan koulussa tehty jotain..). Kuva oli ihan hieno itsesuunnittelemani ketunleipäkuva, tosin en ollut näköjään tajunnut, että kirjontalankoja voi "halkaista" ohuimmiksi... Siitä olisi saanut vielä kivemmän, kun olisi tehnyt ohuemmalla langalla ja tiiviimpää jälkeä. No, anyway, tämä kangaslöytö sekä päässäni muhinut tarve pyykkipoikapussille yhdistyivät. Pitäähän se emännällä olla hieno pyykkipoikapussi että kehtaa viedä lakanoita ulos kuivumaan!


Tässä lähikuva kuviosta. (Sissikin on käynyt jo pussiin tutustumassa...)


Pussukka takaa. Takakappaleeksi kelpuutin yhden jämäkangaspaloistani. Ompelin yläreunaan vanhasta roskiinmenevästä takista pelastamani vyötärönauhan, sekä kuminauhat, jotka menevät etupuolen nappien ympärille.


 Tässäpä vielä pussukka tositoimissa.




tiistai 16. heinäkuuta 2013

Kaulakoruja oikeista kukista

Vihdoinkin sain tehtyä jotain konkreettista tästä ajatuksesta, joka on muhinut päässäni jo vuosia! Olen halunnut käyttää oikeita kasveja ja luonnonmateriaaleja koruissa, mutta en ole oikein keksinyt että miten niitä voisi käyttää. Tähän asti olen tehnyt vain kävyistä korviksia, mutta muut kasvit ovat vielä saaneet odottaa. Muutama viikko sitten törmäsin kasvikoruihin, jotka näyttivät siltä kuin kasvit olisivat olleet korupohjalla jonkun lasikuvun alla - netistä löysin vastaavia koruja kymmenittäin ja innostuin tästä niin että tilasin heti läjän korupohjia, lasikapusseja ja koruliimaa, sekä keräsin ja prässäsin ison läjän minimaalisia kukkia ja kaikenlaisia kasveja. Sainpa tuolla puskissa rämpiessäni ja nurmilla kykkiessäni uuden nimenkin: Hemuli!

Ohjeita löysin lähinnä kapussikoruihin joissa käytettiin erikuvioisia papereita kapussiin liimattuna. Päätin kuitenkin kokeilla vastaavia mutta prässätyillä kukilla. No eihän se toiminut, liimasta jäi hirveät ilmataskut kasvien väleihin ja lopputulos oli kaikkea muuta kuin nätti... No ei muuta kuin taas googlettelemaan ja raapimaan päätä että miten ihmeessä niitä koruja tehdään! Sitten törmäsin aineeseen nimeltä epoksihartsi, ja johan rupesi hommat luistamaan! Se on tarkoitukseen juuri sopiva menetelmä. Se on sellainen litku mikä kaadetaan korupohjaan ja kuivuttuaan kovettuu lasimaiseksi massaksi. Netissä mainostettiin epoksihartsin yhteydessä liimalakkaa, jota voi laittaa värien säilyttämiseksi, hartsi kun voi muuttaa paperin/kasvin värejä. Levitin lakkaa kasvien päälle, mutta siitä huolimatta osa kasveista muuttui täysin, lähinnä rusehtavaksi tai muuten vain haalistui...

No, joka tapauksessa tässä näitä valmiita koruja. Ennen tarkempaa syyniä, tässä koko satsi mitä olen tehnyt (lukuunottamatta yhtä jonka laitan tämän jälkeen):


Tässä 2cm:n korkuinen riipus, kukat valkealla pohjalla. Älkää kysykö mitä kukkia nämä kaikki ovat, ei mitään hajua.. Kauniita ovat, se on pääasia. Periaatteessa olisi kyllä kiva tietää!



Sitten pari asetelmaa, jotka olivat mielestäni kauneimmat korut - ennen hartsin laittamista... Osa kukista muuttui ihan erinäköiseksi. Tuon vasemmanpuoleisen korun alin kukka oli alunperin vaaleanpunainen, nyt se on tuommoinen epämääräinen valko-ruskea! Oikeanpuoleisen korun kaikki kukat paitsi keltainen muuttuivat! Vasen kukka muuttui läikikkääksi ja haaleansiniseksi, alunperin se oli kauniin sinivioletti. Toinen kukka vasemmalta oli alunperin punavioletti, nyt se on samanvärinen sinivioletti kuin reunimmainen, ja oikeanpuoleinen oli alunperin valkoinen, nyt se on ruskea.. Höh, sanon minä!

Vasen 2cm, oikea 2,5cm

 No sitten pari tämmöistä yksinkertaisuudessaan kaunista riipusta. Molemmissa on yksi kukka, tai siis tuollainen monikukkainen yksi kukka, tai siis... Ja molemmissa valkoinen pysyi valkoisena, jihuu!

Vasen 2cm, oikea 2,5cm


Lopuksi sitten pienenpienet riipukset, nämä ovat vain 1,6cm kokoisia!

Tähän laitoin mökiltä kerättyjä (kiitos äiti tuliaisista!) kasveja ja tämän ainakin pidän itselläni "voimakoruna".


Apilan lehti. Olisinpa onnekas jos löytäisin neliapilan! Tässäkin väri hieman vääristyi, tuli tuollainen vähän kirjava. Voi johtua liimasta, jolla liimasin lehden paperille...


Ja viimeisin mutta ei suinkaan vähäisin riipus, voikukan höytyvät! Olin varma että ne eivät kestä ehjänä kun valutan hartsi-litkun niiden päälle, mutta päätin kokeilla. Ja nehän pysyivät täysin ehjänä! Tähän en laittanut sitä liimalakkaa ollenkaan hartsin alle, sitä ei olisi saanut levitettyä mitenkään. Ehdottomasti yksi suosikkini!






Käpykorvikset

Mainitsin jossain tekstissä käpykorvikset joita olen tehnyt, mutta omistanpa nyt ihan oman jutun näille minun lempparitekosilleni. Kainuun kallioisissa vaaramaisemissa käppäillessäni huomasin että maa on täynnänsä pienenpieniä kitukasvuisten mäntyjen käpyjä. Ajattelin että jotain noista täytyy tehdä, ovat niin mainion näköisiä ja juuri sopivankokoisia - esimerkiksi korviksiksi! No eipä siinä sitten muuta kuin tuotekehittely käyntiin, ja kokeilujen, epäonnistumisten ja taas uusien kokeilujen jälkeen hoksasin miten ne kannattaa tehdä. Jääköön se liikesalaisuudeksi, vaikka näkeehän nuista tietenkin tarkkasilmäinen miten ne on tehty ;) No näitä on sitten tullut tehtyä yksi jos toinenkin pari!

Nämä ovat 1,4cm kokoiset perusharmaat kävyt hopeoiduissa korviskoukuissa


Tässä kellertävät 1,8cm kävyt kullatuissa koukuissa


Kuparisissa koukuissa olevat 1,7cm kävyt

 


sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Olkalaukusta hoitolaukuksi

Olemme käyttäneet vaunuillessa pojan hoitolaukkuna minun entistä olkalaukkua. Hihnaa olen ommellut lyhemmäksi että se menee vaunun aisojen yli sopivasti. Laukku on ollut sinänsä hyvä ja tarkoitukseen sopiva, mutta kun se oli tuunattu ihan minun näköiseksi, niin eihän se oikein poikavauvan hoitolaukuksi sopinut! Tuumasta toimeen siis.

Tässä ruskea kangaslaukku minulle tuunattuna, mustaa pitsiä ja hirvi-rintamerkki (turvavöillä kiinni ettei tipahda kyydistä).


Purin laukusta kaikki ylimääräiset härpäkkeet, jolloin siitä tuli taas tavallinen tylsä, ruskea olkalaukku.


Ostin silittämällä kiinnitettävän kangasmerkki-tipusen ja siihen sopivaa vihreää kiemuranauhaa, jonka ompelin suoralla ompeleella kiinni, ja simsalabim, puolessa tunnissa minun olkalaukustani tuli ihan erinäköinen, pienen vauvamiehen hoitolaukku :)





torstai 30. toukokuuta 2013

Värikäs tapettitoukka

Äitiyspakkauksen mukana tuli lorukirja, jonka kannessa oli värikäs toukka, ja sain siitä idean tehdä seinälle vastaavanlaisen värikkäistä tapetin-/paperinpaloista. Toukan paikka on tietenkin pinnasängyn lähiseinällä. Sängyn nurkalla näkyy myös äitini tekemä ihanaakin ihanampi pupujussikka :)


sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Värikäs kissa pojalle

Tein vessan seinälle värikkään piirustuksen, jota poika voi tuijotella vaipanvaihdon aikana, ja hyvin näyttää toimivan! Pää kääntyy heti kuvaan päin kun asetan pojan tuohon alustalle ja sitä tuijotellaan ja ihmetellään koko vaippaprojektin ajan :) Violetille kartongille piirsin ja väritin kisun vahaliiduilla, ääriviivat tein leveällä kalligrafia-tussilla.



sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Valokuvakirja odotus-ajasta

Minusta otettiin valokuvia pitkin odotusaikaa, ja pojan synnyttyä suunnittelin ja teetätin kuvista tällaisen pienen kierreselkäisen vihkosen. Laitoin siihen kuvia ultraäänikuvista, "virallisia mahakuvia" jotka on otettu samassa kohtaa ja samassa asennossa pitkin raskautta sekä tilannekuvia. Tässä muutama esimerkkisivu vihkosesta:





Kutsukortit nimiäisiin

Ensin mietin että tilaan valokuvakortit kutsukorteiksi pojan nimiäisiin, mutta päätinkin alkaa väkertämään kortteja itse. Painettiin sormiväreillä pojan jalkapohjan kuva paperille (helpommin sanottu kuin tehty..), jonka skannasin ja tulostin kortteihin - että onkin hieno kuva, oikea taideteos! Askartelin kortit kartonkien jämäpaloista joita löysin, joten aika sekalainen läjä tuosta tuli, mutta ihan mukavan näköinen läjä kuitenkin.




sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Makkarin härpäkkeet

Laitan tänne pari kuvaa meijän makkarista. Toisessa kuvassa minun tekemä paperinaru-valaisin ja toinen kuva muuten vaan, se on nii hieno :)

Minulla oli mielikuva sellaisesta isosta, pyöreästä paperinaru-lampunvarjostimesta joita olen nähnyt kuvissa, ja päätin tehdä samanlaisen ihan ite. Lopputuloksena pieni, ilmapallon muotoinen varjostin, mutta ihan hieno kuitenki... On niitä varmaan sellaisiakin isoja, pyöreitä ilmapalloja, kun olisin vain tiennyt/tajunnut! Päällystin siis ilmapallon kelmulla, sitten kieputtelin paperinarua ympärille vesi-liimaseoksessa kastettujen käsien läpi, ja annoin kuivua seuraavaan päivään. Helppo ja kiva homma, mutta imee yllättävän paljon tuota liimaseosta! Ja kannattaa vuorata lattia sanomalehdellä aika laajalta alueelta ettei sotke koko asuntoa.



Ja tässä kuva meidän seinähärpäkkeestä. Oksia, äitini tekemä noitarumpu (aika paljon hienompi kuin se minun tekemä pieni..) ja minun ukkoselleni tekemä unisieppari yhdistettynä. Tykkään tuosta kokonaisuudesta, tuollainen vähän mystinen ja metsäinen tunnelma.


maanantai 11. helmikuuta 2013

Hoitoalusta vahakankaasta

Minulla oli poikaselleni valmiina jo lipasto ja sen päälle hoitotaso. Vielä piti saada tason päälle hoitoalusta, ja päätin sen tehdä itse kun ei tuntunut sopivaa löytyvän käytettynä, ja uutena en raskinut ostaa. Jyskistä ostin tekstiilivahakangasta, joka käy minusta ihan hyvin pojallekin vaikka siinä onkin kukkia ja köynnöksiä - meidän poika tulee kasvamaan ja elämään luontoaiheiden ympäröimänä, halusi tai ei :D Alustan sisällä on täkkikangasta pehmusteena. Ja sitten käytössähän tuohon päälle pitänee laittaa pyyhe, ettei olle niin viileän tuntuinen ihoa vasten ja muutenkin pyyhe on sitten helppo heittää koneeseen jos ja kun siihen tahroja tulee.