perjantai 29. elokuuta 2014

Sulkakorviksia sorsan sulista

Metsästystä harrastava veljeni lähetti mulle postitse osan metsästyssaalistaan, huippu veli! (anteeksi huonoakin huonompi kännykamerakuva...)


Nämä ovat sorsan sulkia, joten aika vaatimattoman värisiähän ne ovat. En malta odottaa teerenmetsästyksen alkua, heko heko... Ja kaikille siis tässä vaiheessa tiedoksi että olen kasvissyöjä eettisistä syistä ja erittäin eläinrakas, ja itseasiassa juurikin siksi olen metsästyksen kannattaja, kaikki riistan liha kun on pois tehotuotetun eläimen lihasta (jos siis on pakko sitä lihaa syödä). Ja jos eläin kerran tapetaan ja syödään, niin mieluummin otan sen sulat korutarpeiksi kuin ostan tuotantohanhista ym. nyhdettyjä sulkia ja höyheniä kaupasta. No mutta se siitä saarnauksesta.

En ensin oikein uskonut, että noista valkoharmaista pikkusulista tulisi kovinkaan hienoja korviksia, mutta elähän mittään - kun ne yhdisti oikeisiin materiaaleihin (hematiitti- ja lasihelmet ja hopean väriset koukut), niin niistähän tuli ihan kelpokorvikset, vai mitä? Näiden koko on 8,5cm.


Mustista (tai no tumman harmaista) isommista sulista sekä luu- ja lasihelmistä tuli tällaiset vähän inkkarityyliset korvikset. Koko 10,5cm.


maanantai 11. elokuuta 2014

Upeat, helpot hartsikorut

Atena-kirjakustantamosta otettiin minuun yhteyttä ja kysyttiin, kiinnostaisiko minua kirjoittaa blogiini juttu kirjasta Upeat, helpot hartsikorut (Heidi Boyd), minä saisin arvostelukappaleen kyseisestä kirjasta itselleni. No ilman muuta kiinnosti! Hartsikorujen teko on kiinnostanut pitkään ja olen tehnytkin joitain hartsikoru-riipuksia käyttäen oikeita kukkia ja kasveja, niitä esittelin täällä.



Ahmin kirjan kannesta kanteen lähes kertaistumalta, se oli täynnä mitä ihanampia ideoita, ja mieleeni tuli heti kaikenlaista jännää mitä tuolla tekniikalla voisikaan tehdä! Kirjassa on ohjeita niin riipusten, korvakorujen kuin sormustenkin tekoon, ja töissä käytettyjen materiaalien kirjo on melkoinen! Koruihin on upotettu kellon osia, perhosen siipiä, nomparelleja, valokuvia, postimerkkejä jne...



Kirjassa esitellään juurtajaksain niin hartsitöihin kuin koruaskarteluun yleensäkin liittyvää teoriaa selkeiden kuvien tukemana. Lisäksi jokaisen korun kohdalla on listattu juuri tähän työhön tarvittavat välineet ja esitelty hyvin yksityiskohtaisesti vaihe vaiheelta tekoprosessi alusta loppuun. Kuka tahansa voi ryhtyä tuumasta toimeen kirjan ohjeiden avulla, ja kokeneempikin koruntekijä saa itselleen varmasti uutta nippelitietoa ja vinkkejä. Itsekin sain nyt tietää vastauksen, missä oli mennyt vikaan aiemmissa töissäni, kun jotkut koruni epäonnistuivat. En esimerkiksi ollut yksinkertaisesti laittanut kasvien päälle tarpeeksi liimalakkaa ennen hartsiin valamista, siksi värit haalistuivat niin paljon. Kirjan ohjeissa laitetaan yhteensä peräti viisi kerrosta lakkaa haalistumisen ehkäisemiseksi, kun minä olin luullut yhden kerroksen riittävän... Sain myös paljon muita vinkkejä, jotka helpottavat hartsin parissa työskentelyä. Yksi hyvä vinkki oli hartsin sekoittamisen jälkeen laittaa hartsikuppi lämmittävän pöytälampun alle, ilmakuplat nousevat näin pian pintaan, ja pillin läpi puhaltamalla ne poksahtavat rikki helposti! Pillin puuttuessa paperitötterö ajoi pillin virkaa ja hyvin kyllä toimi sekin.




Tästä vinkki- ja tietotulvasta inspiroituneena päätin tehdä muutaman hartsikorun itse. Minulla oli käytössäni muutama valmis hopeoitu korupohja ja Ice Resin -hartsia.

Piirsin käsintehdylle paperille hirven ja korpin, samaan kalliopiirustustyyliin, mitä olen käyttänyt aiemminkin töissäni. Moninkertaisesta lakkakerroksesta huolimatta korppikuvaan pääsi imeytymään hartsia. Ilmeisesti paperi oli hieman rikkoutunut reunasta kun survoin sitä kynsieni avulla korupohjaan, eikä viimeinen lakkakerros riittänyt suojaamaan kuvaa. Onni onnettomuudessa oli se, että tämäntyylisessä kuvassa tuo taustan värin epätasaisuus ei haittaa, vaan tuo vain lisää elävyyttä kuvaan!




Kuivatin parveke-orvokistani yhden kukan lehden välissä, lakkasin sen ohjeen mukaan kunnolla ja valoin hartsiin.



Kokeilin myös, miltä näyttää korupohjaan upotettu metalliriipus-puu, josta leikkasin riipuslenkin irti pihdeillä.



Tämän enempää minulla ei ollut "varastossa" korupohjia ja hartsistakin meni näihin viimeiset pisarat. Innostuin kyllä taas tästä tekniikasta ja sen tuomista rajattomista mahdollisuuksista niin, että kunhan on aikaa ja rahaa niin ehdottomasti tilailen taas lisää tarvikkeita. Monta ideaa jo muhii päässä joita on pakko päästä kokeilemaan ;)